Yksi suomalaisen jalkapalloilun ikimuistoisimmista illoista koettiin Gijonissa, kun Huuhkajat pakotti maailmanmestari Espanjan 1-1 tasapeliin vieraskentällä. Teemu Pukki teki Alex Ringin syötöstä maalin, jolla Suomi tasoitti Sergio Ramosin tekemän johtomaalin. Harvempi muistaa sen, että Huuhkajat pelasi ottelun surunauhoissa, sillä vain jokin aika ennen ottelua yksi suomalaisen jalkapalloilun värikkäimmistä persoonista oli siirtynyt yläkerran pelikentille. Muistipa maalintekijä Pukki vielä ottelun jälkeisessä suorassa haastattelussa mainita, että ”pelasimme Kai Pahlmanille”.

Tulevaisuuden Hall of Famen jäsen Teemu Pukki ei tule koskaan olemaan samanlainen hahmo kuin Pahlman. Värikäs monilahjakkuus oli ensimmäisiä – ellei ensimmäinen – todellinen jalkapallojulkkis. Tietysti musiikilla oli asiaan myös vaikutuksensa. Voi vain kuvitella, millainen pöhinä Pahlmanin ympärillä olisi ollut, jos some olisi keksitty miehen kulta-aikoina…

Jalkapallokenttien väriläiskä oli armoton maalintekijä – 191 maalia 288 SM-sarjan ottelussa

Ensimmäisten ”ikonien” joukossa vuonna 1993 suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen valittu Pahlman (1935–2013) oli 1950–60-lukujen merkittävimpiä pelaajia Suomessa ja kuten todettua, hyvin tunnettu henkilö.

Pahlman löi itsensä läpi HPS:ssa 1950-luvulla ja nousi tuolloin myös A-maajoukkueeseen. Vuosien saatossa A-maaotteluita kertyi yhteensä 56 ja niissä syntyi 13 maalia. Parhaat vuotensa Pahlman pelasi seuraavalla vuosikymmenellä, vaikka joutui olemaan vuoden pelaamatta Palloliitolta saamansa pelikiellon takia. HJK:n noustua SM-sarjaan vuonna 1965 pelikieltonsa sovittanut maestro oli lähes pitelemätön.

Pahlman laukoi tarkasti ja kovaa molemmilla jaloilla, antoi pitkiä syöttöjä ja teki näyttäviä maaleja. Pahlman tunnettiin myös kierteisestä vedostaan, ”banaanipotkustaan”. Mikään juoksukone Pahlman ei ollut ja ajoittain puolustuspelaamisen välttely ärsytti joukkuetovereita.

Viimeiset pelivuotensa Pahlman pelasi Lahden Reippaassa, jossa tuli myös menestystä. Reipas voitti Suomen mestaruuden syksyllä 1970. Tämä oli Pahlmanille toinen mestaruus, ensimmäinen oli tullut HPS:ssa kaudella 1957. Myös Suomen Cupin voittaminen tuli legendalle tutuksi, Antero Nymanin muistopalkintoa hän pääsi nostelemaan HPS:ssa 1962 ja HJK:ssa neljä vuotta myöhemmin.

Pahlman oli SM-sarjan paras maalintekijä vuosina 1958, 1961 ja 1965 sekä Urheilutoimittajien ja Palloliiton valitsema vuoden jalkapalloilija vuonna 1958. Otteluita SM-sarjassa kertyi 288 ottelua ja niissä syntyi huikeat 191 maalia. Tuolla lukemallaan Pahlman on edelleen miesten pääsarjan tilastokakkonen.

Uran aikana Pahlmania kosittiin myös ulkomaille, etenkin Italiaan, mutta kotimaassa varsin hyvin tienannut taitelija ei noista tarjouksista lämmennyt. Pelaajauransa jälkeen Pahlman vaikutti jonkin aikaa HJK:n ja maajoukkueen valmennustehtävissä ennen siirtymistään lopullisesti esiintyväksi taiteilijaksi.

Aina kuolemaansa asti Kai Pahlman oli tuttu näky katsomoissa. Eikä hän kätkenyt kynttilää vakan alle pelivuosiensa jälkeenkään. Palaute oli äänekästä ja suoraa, mutta samaan aikaan kaikesta näki, että miehellä oli jalkapallon muotoinen sydän.

Jukka Malm