Alle 21-vuotiaiden EM-lopputurnaus saatiin päätökseen lauantaina. Huippujännittävässä finaalissa Englanti kaatoi perinteisen vihollisensa Saksan ja voitti mestaruuden. Huuhkajiakin Englannin väliaikaisena päävalmentajana kurittanut Lee Carsley sai joukkueensa pelaamaan tasaisesti ja hyvin koko turnauksen ajan. Tuloksena ansaittu mestaruus.

Kisat tarjosivat vauhdikasta peliä, jossa mentiin ajoittain todella kovaa päästä päähän. Tilanteita tuli paljon, maaliverkot soivat ja otteluissa oli dramaattisia käänteitä. Mitään epätavallista tämä ei ole, sillä tuollaisia 21-vuotiaiden EM-lopputurnaukset yleensä ovat. Suomessa niitä vaan ei ole vuosiin seurattu tai edes ylipäänsä nähty. Kisat pelattiin ja ehkä jossain saatettiin jopa uutisoida turnauksen finaalin tulos. Muuten seuranta on tavallisesti nolla.

Nyt tilanne oli toinen, koska Pikkuhuuhkajat olivat upeasti mukana lopputurnauksessa. Joukkueesta tuli alkukesän ilmiö. Joukkueen pelaajisto perattiin mediassa läpi, monet aiemmin tuntemattomat nimet tulivat tutuksi suurelle yleisölle ja kisojen painoarvo oli muutenkin ennennäkemätöntä. Tai ei ihan, sillä samalla tavalla nuorten jalkapallo oli framilla 2009.

Ruutu teki hienon palveluksen jalkapallon ystäville hankkimalla kisojen televisiointioikeudet. Oikeuksia käytettiin laajasti, sillä kaikki kisojen ottelut olivat nähtävissä Ruudun palvelussa. Tietysti päähuomio oli Suomen kolmessa ottelussa, mutta tämä televisiointisopimus takasi sen, että kiinnostuneet pystyivät seuraamaan, missä mennään muissa maissa nuorten tasolla. Kotisohvalta käsin oli hienoa seurata ja katsoa pelejä, laittaa pelaajien nimiä mieleen ja nauttia tilannerikkaista otteluista.

Vuodet sitten näyttävät, että tuleeko tuosta ja tuosta pelaajasta supertähti: jos tulee, voi aina sitten todeta, että ”minä sanoin jo 2025, että tuosta tulee kova”. Näinhän sitä toimitaan ja se on hienoa.

Tietysti suomalaisittain on erityisen mielenkiintoista nähdä, ketkä Pikkuhuuhkajajoukkueesta tulevat nousemaan Huuhkajien runkopelaajiksi lähitulevaisuudessa tai sitten myöhemmin. Potentiaalia nimittäin on. Suomalainen jalkapallospekulaatio sai rutkasti uusia nimiä, joista odotetaan paljon. Myös tämä on näiden ikäluokkien kisojen rikkaus.

Toivon mukaan kiinnostus ei hyydy, kun Mika Lehkosuo aloittaa seuraavan projektinsa uusien Pikkuhuuhkajien kanssa. Tämä joukkue on nyt työnsä tehnyt, tosin muutama pelaaja tullaan näkemään seuraavassakin karsinnassa. Uudet nimet tulevat esiin, uusia tähtiä syntyy. Lehkosuon tuntien seuraavaankaan karsintaan ei lähdetä hattu kourassa vaan hakemaan rohkeasti tulosta. ’

Olisi valtava voimavara, jos edes osa siitä väestä, joka loi EM-kisojen ylivoimaisesti parhaan kannustuksen ja tunnelman, olisi mukana seuraavassa projektissa sen alusta lähtien. Materiaaliero suurmaiden kanssa on realistisesti sanottuna huomattava, joten sen kaventamiseen tarvitaan kaikki keinot. Yksi näistä on fanien kannustus. Suomen kannattajat näyttivät jälleen, että jos emme ihan Euroopan kärjessä ole kaikilla pelillisillä mittareilla, fanipuolella Suomi on terävintä kärkeä.

Englanti voitti, Saksa oli toinen. Välierissä putosivat Hollanti ja Ranska. Absoluuttisia suurmaita kaikki. Toivotaan, että Suomi on mukana myös seuraavissa kisoissa, sillä se toisi senkin herkun pöytään, että joku yhtiö välittäisi kisat kokonaisuudessaan kaikkien jalkapallon ystävien seurattavaksi.

Tätä olisi hieno nähdä tulevaisuudessa lisää.