Eräänlainen ympyrä sulkeutuu lauantaina, kun Veikkausliigassa nähdään Jaron ja IF Gnistanin kohtaaminen. Ottelu pelataan Pietarsaaren keskuskentällä, ja vastakkain ovat mitä todennäköisimmin Eremenkon veljekset Sergei ja Roman. Isoveli-Roman palaa siis vanhalle kotikentälleen. Hän ehtii sen vielä tehdä ennen Pietarsaaren uuden stadionin käyttöönottoa.

Tämä saa väkisinkin ajattelemaan sitä, pitäisikö Eremenkolle suoda mahdollisuus palata eräälle toisellekin hänelle merkitykselliselle kentälle tai stadionille. Nimittäin Helsingin olympiastadionille. Huuhkajilla on edessä kaksi todella kovaa MM-karsintaottelua Hollantia ja Puolaa vastaan, ja etenkin jälkimmäinen olisi Suomen MM-lopputurnaushaaveen kannalta elintärkeä voittaa, mikäli Huuhkajat haluaa, että haave konkretisoituisi kisapaikaksi.

Huuhkajat tarvitsee pisteiden ottamiseksi kaikki kynnelle kykenevät maamme parhaat pelaajat. Ja Roman Eremenko on ollut yksi alkukauden parhaista pelaajista Veikkausliigassa. Hän on pelaajana yhä sitä tasoa, että on itse asiassa liian hyvä pelaamaan Veikkausliigassa. Veikkausliiga ja Gnistan ovat kuitenkin liiga ja seura, joissa Eremenko nimenomaan haluaa pelata.

Eremenko on pelannut Huuhkajissa viimeksi syyskuussa 2016, kun Suomi kohtasi MM-karsinnoissa Kosovon. Juuri ennen sitä seurannutta Islanti-ottelua hän kärähti dopingtestissä, sai pelikiellon, eikä sen jälkeen ole Huuhkajissa esiintynyt.

Olisiko nyt aika palata? Aitiolle antamassaan haastattelussa Eremenko myönsi suoraan, että paluu kiinnostaa.

– Tietenkin lähtisin, jos soitettaisiin, hän sanoi.

Eri tilanne kuin muilla lopettaneilla

Viime vuosikymmenen lopulla Huuhkajissa nähtiin monien pelaajien maajoukkueessa lopettamisaalto. Edustuspaidalle sanoivat hyvästit Niklas Moisander, Alexander Ring, Perparim Hetemaj ja Kari Arkivuo. Heidän lopettamistaan yhdisti se, että kropat eivät enää kestäneet seura- ja maajoukkuepelien rasitusta. Päätökset lopettaa maajoukkueessa pidensivät varmasti jokaisen peliuraa vuosilla.

Eremenko ei käsittääkseni koskaan tehnyt varsinaista lopettamispäätöstä maajoukkueen suhteen. Häntä ei vain enää valittu. Kun työskentelin Viaplayn jalkapallotuotannoissa Huuhkajien otteluissa, tiedustelin silloiselta päävalmentajalta Markku Kanervalta tasaisin väliajoin lopettaneen kaartin mahdollisten paluiden perään. Kanerva tuntui jossain vaiheessa jo tympääntyvän aiheeseen, mutta ei sitä tietenkään haastatteluissa kehonkielellään tai muutenkaan kuitenkaan näyttänyt.

Kanerva katsoi mieluummin eteenpäin. Yksi hänen ylpeydenaiheistaan oli uusille maajoukkuepelaajille tilaisuuksien antaminen. Häneltä tuli harkituissa tilanteissa kuin apteekin hyllyltä lukemat siitä, kuinka monta uutta kasvoa nähtiin kussakin maajoukkuetapahtumassa ja kussakin karsinnoissa, ja moniko heistä myös pelasi. Tämä oli Kanervalta arvokasta työtä.

Täsmävalinta

Kuten sanottua, Puola-ottelu tulee olemaan Huuhkajille todennäköisesti tärkeämpi kesäkuun kahdesta ottelusta, jos oletetaan, että lohkon suursuosikki Hollanti etenee kisoihin puhtaalla pelillä. Eremenko voisi täten olla eräänlainen täsmävalinta nimenomaan Puola-otteluun.

Siinäkin ottelussa Huuhkajat tulee olemaan haastaja. Vertailun vuoksi: Jos Suomi heittää keskikentälle pelaajat vaikkapa Djurgårdenista (Rasmus Schüller), Jahn Regensburgista (Anssi Suhonen) ja Al-Shababista (Glen Kamara), voi Puola marssittaa kentälle Interin riveissä Mestareiden liigan finaalissa esiintyvät Piotr Ziolinskin ja Nicola Zalewskin. Eremenkon taidolle olisi tässä kilpailutilanteessa käyttöä.

Oikea-aikaiset murtavat syötöt Teemu Pukille ja Oliver Antmanille. Millintarkat keskitykset erikoistilanteissa Joel Pohjanpaloa tavoitellen. Valtava vapaapotku-uhka. Kyky pitää palloa, jotta sen saadessaan Suomella olisi aikaa saada tarpeeksi pelaajia ylös, ja hyökkäyksiä pystyttäisiin päättämään.

Maistuisiko?

Ja mitään siinä ei häviäisi. Jacob Friis, pohdi asiaa. Ja soita Roman Eremenkolle.

Panu Markkanen